Digiloikka on ollut käynnissä jo jonkin aikaa, mutta tahti on vain kasvanut töiden, opetuksen ja muiden palveluiden painottuessa yhä enemmän netin varaan. Vaikka etätyö voi pienentää auton ja muiden CO2-päästöjä aiheuttavien liikennevälineiden käyttöä, eivät digitaaliset palvelut ole varsinaisesti vihreitä.
Kuluttajien kasvava datankäyttö lisää hiilijalanjälkeä. Tilanne on ristiriitainen, sillä tiedon siirto ja prosessointi kuluttavat energiaa armotta, mutta uudet nousevat teknologiat, kuten Esineiden Internet, lohkoketjut ja tekoäly, tarvitsevat tiedon käsittelyä toimiakseen ja kehittyäkseen.
Kun kuluttajien videoliikenne lisääntyy, ruutuaika pitenee, online-pelaamisen suosio kasvaa ja mediasisällön laatu nousee, tarvitaan entistä tehokkaampia ja ympäristölle raskaampia yhteyksiä. Lisäksi yhä useammat digilaitteet hyödyntävät nettiä passiivisessakin tilassa ja liikuttavat dataa verkossa, vaikka laite ei olisi aktiivisessa käytössä.
Energian kulutus kasvaa säilyttyjen ja prosessoitujen tietomäärien mukaan
Arvioiden mukaan ICT-ala ja erilaiset digitaaliset palvelut käyttävät noin 4–10 % maailman tuotetusta sähköstä vuosittain. Harva meistä kuitenkaan pysähtyy ajattelemaan, että niinkin arkinen asia kuin nettikasinoilla pelaaminen, aiheuttaa päästöjä.
Näin silti tapahtuu, ja data- ja pilvipalveluihin perustuvat tuotteet ja digitaaliset palvelut kasvattavat paitsi sähkönkulutusta, myös datakeskusten tarvetta. Vaikuttaa siltä, että datapalveluiden käytöstä on syntymässä varsinainen noidankehä – tarvitsemme dataa, mutta samalla maapallon hiilijalanjälkeä pitäisi radikaalisti pienentää.
Ympäristöystävällisyys ja energiatehokkuus otetaan entistä paremmin huomioon uusien datakeskusten rakentamisessa, mutta vanhoja datakeskuksia on edelleen runsaasti. Lisäksi energian kulutus lisääntyy vihreämmistä valinnoista huolimatta sitä mukaa, kun keskusten määrä ja koko kasvavat. Sähkön tarve ja kulutus riippuvat monesta asiasta, mutta ennen palvelinsalien sijainnista sekä tavasta, jolla data siirtyy kuluttajan käyttöön.
Surkuhupaisaa on, etteivät digitaaliset palvelut useinkaan saastuta suuresti maata, jossa tietoa käytetään. Sen sijaan datan tuottamiseen, siirtoon, käsittelyyn ja säilyttämiseen kulutettu energia näkyy kolmansien maiden päästötilastoissa.
Myös digilaitteiden valmistuksesta syntyneet päästöt jäävät tuottajamaihin. Tarvittavat metallit ja muut tietokoneisiin, älypuhelimiin ja muuhun elektroniikkaan menevät osat prosessoidaan EU:n ulkopuolella, ja mitä enemmän uutta elektroniikkaa ostetaan, sitä suurempi elektroniikkajätettä tuotetaan.
Tuottajien kierrätysvaatimukset ovat tiukentuneet, mutta kuluttajienkien toiminnassa kierrätyksen suhteen on parannettavaa. Kierrätysvapaat nettikasinot jotka lupaavat ilmaiskierroksia ilman kierrätystä eivät välttämättä selviä puhtain paperein kokonaiskuormitusta laskettaessa!
Digipalveluiden hiilijalanjäljen laskeminen on haastavaa, mutta tarpeellista
Kun yksittäiselle tuotteelle, kuten älypuhelimelle, tai tunnin pituiselle digipalvelulle lasketaan yksittäistä hiilijalanjälkeä, on kaavassa huomioitava kaikki tuotteen tai palvelun elinkaaren vaiheet. Toisin sanottuna tiedonsiirto, datan prosessointi ja päätelaitteen kulutus. Valitettavasti koska tieto on hajautettu useaan paikkaan, luvut ovat aina vain suuntaa-antavia.
Kun ICT-alan yritykset panostavat vihreään kehitykseen ja kasvuun, ne pystyvät tekemään osuutensa maailmanlaajuisen ilmastokriisin torjunnan eteen. Samalla hiilineutraalien palveluiden kehittely auttaa digipalveluita ennakoimaan tulevia säännöksiä ja tarpeita, ja kasvattamaan näin omaa kilpailuetuaan.
Kiinteä vai mobiiliverkko – vaikuttaako valinta ympäristöystävällisyyteen?
Digipalveluita on turha demonisoida kokonaan, sillä tarvittavalle datalle voidaan löytää mahdollisimman energiatehokas kuljettaja. Uusia laitteitakin hankkiessa on hyvä kiinnittää huomiota niiden energiatehokkuuteen, vaikka kodin yksittäiset digilaitteet eivät suurimpia energiasyöppöjä olekaan.
Digipalveluiden kannalta merkittävin ekoteko on valita kiinteät verkot mobiiliverkkojen sijaan, sillä kiinteä nettiyhteys kuluttaa huomattavasti 4G-mobiiliverkkoa vähemmän sähköä. Raskainta on käyttää netin teräväpiirtoisia suoratoistopalveluita taulu-tv:ltä mobiilidatan kautta, ja ympäristöystävällisin valinta on kytkeä kaikki laitteet, älypuhelinkin, kodin langattomaan Wi-Fi-verkkoon.
Mitä enemmän valokuituverkostoa yhteyksien ylläpitoon käytetään, sitä merkittävimmin datan siirron kustannus bittiä kohden alenee. Wi-Fin käyttö pidentää puhelimen akun kestoa ja minimoi hiilijalanjälkeä laitehankintojenkin kautta.
Niin digipalveluiden käyttäjien kuin päättäjien kannalta olisi hienoa, jos kaikilla nettipalveluilla olisi tulevaisuudessa ympäristöystävällisyyden todistavia leimoja ja kulutusta arvioivia energiamerkkejä. Näin esimerkiksi eri suoratoistopalveluiden ympäristöystävällisyyttä olisi mahdollista vertailla, ja ottaa tieto huomioon palveluntarjoajaa valitessa.
Kohti kestävää digipalveluiden kiertotaloutta
Moni moderni yhteiskunta ei enää pärjää ilman internettiä, joten energiatehokas kierrätys on otettava erottamattomaksi osaksi sekä digipalveluita että ICT-sektorin tarvitsemien materiaalien käyttöä.
Ensimmäinen askel on siirtyä kohti uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa energiantuotantoa. Vihersähkö perustuu uusiutuvien energialähteiden käyttöön ja hyödyntää muun muassa aurinko-, vesi- ja tuulivoimaa. Seuraavaksi huomio tulee kiinnittää datakeskusten rakennussuunnitelmiin ja materiaalivalintoihin, Internet-yhteyksien kuormittavuuteen ja lopulta digilaitteen korjattavuuteen ja kierrätettävyyteen.
Kaikki tiivistyy vihreämpää energiaan, paremmin kierrätettäviin koneen osiin ja netin vastuulliseen käyttöön. Kehitys on kuitenkin vaarassa mennä hukkaan, jos digipalveluiden käyttö kasvaa merkittävästi, siirrettävien tiedostojen koko suurenee tai ohjelmistoista tulee entistä raskaampia. Tavoite ympäristöystävällisimmistä digipalveluista on pidettävä mielessä uusia tuotteita palveluita kehitellessä.